maanantai 28. heinäkuuta 2014

loppu on uuden alku...

nyt on vuosi jo takana ja suomeen sopeutuminen on alkanu.

Saksassa olon aikani viimeisen kuukauden aikana ei oikeastaa tapahtunut mitään mailmaa mullistyava tosin Eurotour alla niin ei kovin moni asia sillekkäään vedä vertojaan. Viimeisen kuukauden aikana tuli oltua lähes läittoman paljon aikaa luokkalaisten kanssa. Ei voi muutakun vaan ikävöidä niitäkin :`(. Oli meinaan aivan sika upee luokka. Suomessa tuskin tulisi bilettettyä niin että koko luokka, tylsimykset mukaan lukien, bilettäisi yhdessä.

Ja joskus tuli mietittyä että onko järkeä vaihtaa luokkaa, jos oma luokka ei miellytä. nyt voin sanoa että kanatti!! meinaan uus luokka oli ihan sika upea ja siel tunti olleensa heti osa kyseistä kommuunia.
Luokkalaiset halusivat tehdä kaikkea mun kaa. yks opetti mm. ratsastusta ja toinen tanssia.

mut nyt nuokin kultaiset hetket on muistoja kauniita ja palattu tänne toiseen kotiin pohjolaan.

oli jännittävä hetki ja tunne kun omat vanhemmat ajoivat kotipihalle ja tulivat hakemaan. Oli se vaan tunne ryöpsy kun näki ne vanhemmat 10kk jälkeen. Tilannetta ei vaan voi mitenkään sanoin kuvailla. jokaisen täytyy kokea kyseinen tunne ymmärtääkseen.

onneks ei ollut sellainen raju kotiin paluu että suoraan kotia vaan kierretttiin Euroopaa sinne tänne ja sitten paluu kotiin.

Suomeen paluu oli alkuun hyvin surullista kaipas vain sinne.. sinne toiseen elämään. Sinne kotiin mistä lähdettiin kotiin.
Alkuun itse näin kaikki vain Suomen huonoudet mut nyt pikku hiljaa näkee myös sen kodin kaneuden. mutta Suomessa on hyvin harmillinen nuorten työllisyys. Täällä on tosi vaikeeta löytää työtä, saksassa tämä asia oli ainakin paremmin tehty. Saksassa kun on käytössä oppisopimus järjestelmä. sitä kyllä suomikin kaipaisi...

nyt tää on se päivytys viimeinen tähän blogiin. kaikkea hyvää vaan lukijoille.
"nauttikaa niin hyvistä kuin huonoistakin asioista, koska enne kuin sen huomaa se voi olla kaikki poissa"
-Rotary Vaihto-oppilas Saksassa mun Distriktistä, D.1800.